Tästä blogiin jossa voit lukea Ollin ja muidenkin hevosteni kuulumisia!
Olivier Belv saapui minulle hieman alle viisivuotiaana kasvattajaltaan Viivuskalta, peruskoulutettuna ja tapakasvatettuna. Etsinnässä oli hyppytaitoinen hevonen, joten reissu Saksan maalle oli edessä ja saavuttuamme Rownshockiin olikin edessä kasvattien läpikäyntiä sekä monen moista ratsastusta, unohtamatta sitä silmät suurina killittelyä kun näki hienoja hevosia niinkin paljon. Olin ajatellut hieman vanhempaa hevosta, mutta Viivuskan pyynnöstä nousin tämän keskikokoisen ruunikon selkään ja siinähän sitten olikin ihmettelemistä kun nuorikko pisti heti parastaan. Selvää kuitenkin oli, että oria ei niinkään kiinnostanut koulutyöskentely vaan veri veti aika tehokkaasti esteille. Minut yllätti se, että herra ei missään vaiheessa rynninyt vaan pysyi kuuliaasti nivelellä, korvat hieman minuun päin. Muutaman hypyn jälkeen minä olin myyty. Tämä ori lähtisi mukaani ja nähtyäni vielä herran emän sekä isän, oli diili sinetöity. Ruunikko lähtikin sitten mukaani ja taisinpas hymyillä leveästi aika pitkään.
Yleisesti ottaen, Olli on mitä hieno tapaisin oripoika, josta löytyy hellyyttä, huomaavaisuutta mutta myöskin pientä pilkettä silmäkulmasta. Alusta asti on herralle opetettu että ihmistä ei missään tapauksessa satuteta, joka onkin ollut suhteellisen helppo tälle otukselle opettaa tämän ihmisrakkauden takia. Siinä suhteessa, tämä on kkovin paljon kuin isänsä. Tempperamenttia löytyy mutta jos sitä tarvitsee purkaa, odottaa hän siihen asti että on yksin karsinassaan tai vaihtoehtoisesti päästetty tarhaan. Sillon sitten poika antaa palaa ja kunnolla, riekkuen ja keulien karsinassaan siihen malliin että monet leimaavat orin aivan vatipääksi. Ratkaisu tähän on yksinkertainen, aukaiset karsinan oven niin sinulta löytyy hörisevä oripoika vastasta, joka näyttää juuri siltä ettei koskaan voisi tehdä kellekään mitään pahaa, eikä tuo voikaan. Suoraan peruja tämän isältä, mitä olen kuullut ja pakko myöntää että se tekee tästä orista erittäin helpon käsitellä! Hoidettaessa kun tämä seisoo paikallaan kuin tatti, suitsittaessa melkeinpä ottaa kuolaimet itse ja satulaa laitettaessa tämä enneminkin laihistaa kuin pullistaa. Taluttamisessakaan ei tule minkäänlaisia ongelmia, sillä tältä herralta löytyy kärsivällisyyttä ja vaikka vastaan tulisi tammoja niin tämä seuraa ihmistä, vaikka pää saattaakin olla korkealla ja pientä tanssahtelua ilmetä. Hieman ehkä häntä voisi nössöksi oriksi jopa sanoa.
Olli on herkkäsuinen ja kuuliainen ratsu, joka yrittää parhaansa aina. Nuoresta pitäen hänelle onkin opetettu, että ihmisen ollessa kyydissä tehdään töitä, eikä lusmuilla! Käynti on mukavaa ja matkaa voittavaa, jopa pitkin ohjin oikein tahdikasta marssimista. Ravi hänellä on pitkää, kaunista ja erittäin tahdikasta, mitä nyt häntä pitää aina välillä pidättää koska meinaa aina mennä hieman turhan nopeasti, jolloin esimerkiksi harjoitusravissa istumisesta saattaa tulla pieni mahdottomuus. Laukka pyörii, on kaunista ja kolmitahtista, melkeinpä ilmiömäistä suoraan sanottuna. Ori vaatii reipaan lämmittelyn, jotta hän rupeaa taipumaan oikein kunnolla ja esittämään parastaan ja ratsastajan tuleekin olle tarkkana että ori todellakin taipuu ennen minkään vaikeamman yrittämistä, sillä muuten hän saattaa lähteä yrittämään liian vaikeita liikkeitä kylmilteen ja jumiuttaa itsensä ihan kokonaan. Orin kanssa onkin parhainta tehdä kaikessa rauhassa taivutuksia, asetuksia, voltteja sekä ympyröitä ja oikeasti herätellä tämä notkistamaan itseään ennen vaativampaa suoritusta. Ratsastajalta ori vaatii vakaan käden, sekä selkeät avut, muuten tämä saattaa alkaa tarjoamaan aika lailla kaikkea.
Esteillä tämä ori herää henkiin. Korvat nousevat pystyyn, askel tulee ilmavemmaksi ja häntä joutuu hieman jopa pidättelemään. Hän on notkea kuin kissa, taitava hyppäämään ja vaikka tämän askeleet yleensä tuovat hänet hieman lähelle estettä ellei ratsastaja ole tarkkana, suorittaa tämä nuori mies esteet ilman minkäänlaista ongelmaa! Jos toisaalta kolahtaa, niin sitten tämä heittää muutamat pukit, korskahtelee ärsyyntymisestä, ennen kuin keskittyy taas ratsastajaansa. Epäonnistumisista tämä ei tykkää mutta sen yhden pudotuksen jälkeen tämä taas keskittyy. Tärkeintä onkin esteillä pitää huoli siitä että ori oikeasit yrittää, eikä hypi vain niin ja näin. Kapasiteettia löytyy vaikka mihin ja näin ollen hän myös liitää minkä korkuisen esteen yli tahansa. Hyppytekniikka hänellä on moitteeton, mitä nyt pitkien kisataukojen jälkeen hän tuppaa heittelemään peräänsä aina esteen päällä.
Kouluratsastus on asia mikä Ollin mielestä on tylsää, mutta koska ihmisen kanssa sitä tehdään niin pakko se on totella! Viivuskalta kuulin että kumpikaan hänen vanhemmista ei väistöjä oikein haltsaa joten meillä kesti kovin kauan ennen kuin selästä edes yritettiin kyseistä asiaa vaan väsitöjä on harjoitelta niin paljon maastakäsin ja varmistettu että ne onnistuvat. Ei ori vieläkään ole varma kouluratsu, mutta kauniiden ja näyttävien liikkeidensä takia häntä kuitenkin aina vaihtelun vuoksi saatetaan muutamiin koulukisoihin viedä. Vire herralla tekemiseen pysyy, vaikkei se nyt niin mieluista olekaan ja kyllähän tuo suorittaa puhtaasti, varsinkin jos lämmittelyssä on muistettu taivutella tarpeeksi. Suurimpiin luokkiin ei hänellä oli asiaa, mutta pienemmissä luokissa hän toimii erittäin hyvin opetushevosena. Esiintymiskammoa kun tällä otuksella ei ole ja näin ollen ratsastaja tietää että ne virheet ovat täysin hänet jos hevonen ei teekään niin pientä ympyrää kuin mitä vaadittiin.
